Uusi osoite

Pitkän hiljaiselon jälkeen blogi on taas herännyt henkiin osoitteessa www.babysteps.fi

Uutta tulossa

Baby Steps muuttaa ihan pian uuteen osoitteeseen. Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt että bloggailen jatkossa julkisesti. Blogin osoite tulee muuttumaan, mutta tämä blogi muuttaa mukanani. Vaikka haluan uuden alun, koen että nämä kirjoitukset ovat niin tärkeä osa minun kuntoutustani ja haluan siksi ottaa ne mukaan. Myös blogin nimi, babysteps, tulee pysymään samana. Babysteps on minulle niin paljon muuta kun pelkkä sana ja siksi on itsestäänselvää että se seuraa mukanani. 

Jatkoa seuraa pian...

Tajunnanvirtaa pienin askelin

Miksi asiat ovat niin helppoja teoriassa ja niin vaikeat toteuttaa käytännössä?

Tiedän jopa vastauksen tuohon kysymykseen. Silti kompuroin ja kohtaan vaikeuksia. Ehkä kokemusasiantuntijuus todellakin vaatii sen että lyö päätä seinään kerta toisensa jälkeen jotta kokemus olisi todella aito. :)

Vastaus esittämääni kysymykseen on että yritämme ottaa liian isoja harppauksia matkalla tavoitteisiimme. Meidän tulisi tyytyä ottamaan tarpeeksi pieni askel kerralla. Ennen pitkää huomaamme että olemme jopa huomaamatta edenneet hyvän taipaleen kohti tavoitettamme.

Minä itse olen kärsimätön. Haluan kaiken ja mielellään heti. Nyt kun olen jo niin lähellä tämä kärsimättömyys on todella voimakas. Siksi pysähdyn hetkeksi pohtimaan lähtötilannetta. Ja huomaan että olen jo saavuttanut useita välietappeja. Viime aikoina olen jopa edennyt isoin harppauksin. Ehkä nuo isot askeleet ovat tehneet minut kärsimättömäksi. Ja ehkä en oikeen tahdo pysyä vauhdissa mukana. Oli miten oli, aion nyt taas hidastaa vauhtia. Jatkan etenemistä, mutta yritän pitää askeleet tarpeeksi pieninä jotta en kompastu maalilinjalla.

Kurssin muutos

Tänään oli merkittävä päivä. Sisäistin oikeastaan vasta tänään kunnolla positiivisen vahvistuksen merkityksen. Aamu alkoi vähäemmän iloisesti ensin ikävällä puhelinsoitolla ja sitten hammaslääkärikäynnillä.

Meillä on automurheita, maalla auto on todella tärkeä sillä ilman sitä ollaan aika jumissa. Minun työni luonteen takia auto on entistä tärkeämpi. Viime viikkoina molemmat automme ovat temppuilleet. Tänä aamuna heräsin puhelinsoittoon jossa kerrottiin että "minun" autoni on 3 viikkoa pois käytöstä koska siihen pitää tilata joku puuttuva osa jota ilman se ei lähte käyntiin. Kolme viikkoa on aika pitkä aika...

Toivottuani edes hieman näistä uutisista olikin aika mennä hammaslääkärille. Minulla on muutaman vuoden takaisen onnettomuuden jäljiltä murtunut ja juurihoidettu etuhammas sekä paha hammaslääkäripelko. Nyt on ilmennyt että tuo juurihoito onkin epäonnistunut ja se joudutaan uusimaan. Ei siinä mitään, mutta tuo alkuperäinen täyteaine istui kun liimattu ja vasta tänään, kolmannella käynnillä, se saatiin irtoamaan. Jokainen voi mielessään kuvitella miten hauskoja kokemuksia nuo käynnitä ovat olleet pelosta jäykälle potilaalle.

Olen viime viikkoina ollut enemmän alakuloinen kun pitkiin aikoihin. Olen sortunut itsesääliin ja märehtinyt murheissani. Tänään oivalsin että minähän olen murhemagneetti. Vedän puoleeni ikäviä asioita tuolla märehtimisellä ja alakulolla. Kaiken tämän olen tiennyt, mutta sisäistin sen merkityksen oikeasti vasta tänään.

Muutos minussa on ollut valtava. Nyt puhkun tarmoa ja toimeliaisuutta. Outo alakulo ja vetelyys ovat poistuneet ja suunnittelen sen sijaan miten voin muuttaa asioita parempaan. Olen ottanut ensimmäisen askeleen parempaan ja nyt jatkan tätä polkua. Tein itselleni muistilistan tavotteista jotka aion saavuttaa lähitulevaisuudessa. Lista on tärkeä muistutus suunnasta johon olen menossa ja aion katsoa sitä useita kertoja päivässä jotta en eksy polulta!

Matalapainetta

Matalapainetta mielessä... Välillä näinkin. Viime aikojen kiireet töiden, opisekelujen ja uuden suunnittelun ja opettelun parissa ovat vaatineet veronsa. Olen väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Ihan kun tämä ei riittäisi on sattunut muutama ikävä asia. Mieli täyttyy murheella ja huolella. Olen kovasti yrittänyt kääntää ajatukset posiviiviseen, mutta nyt se ei onnistu. Olen antanut itselleni luvan märehtiä murheissani ja olla masentunut. 

En ole yrittänyt kieltää ikäviä tunteita, mutta noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä että on turha myrkyttää mielensä vellomalla murheissaan. Tosin välillä sekin on hyvin tarpeellista ja terapeuttista. Tämä on nyt sellainen hetki. Eilen itkin itsekseni lenkkeillessäni Eevin kanssa metsässä. Välillä pysähdyin ja raivosin maailmalle. En tiedä auttoiko, mutta ainakin jaksoin mennä iltakurssilleni. 

Tänään huomaan jo että mieli on rauhallisempi ja että yritän keksiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti minulla on asiat todella hyvin. Kaikki uusi ja innostava on sitä edelleen, etenen unelmiani kohtaan suurin harppauksin. Uskon vakaasti että onnistun. Tiedän että onnistun. Murheeni ovat loppujen lopuksi kohtuullisen pieniä pitkällä tähtäimellä. Selviän niistä ja olen monta kokemusta rikkaampi. 

Kokemus onkin minulle tärkeä sana tällä hetkellä. Siitä tulee myös muodostumaan uuden työni kulmakivi. Tulen käyttämään omia kokemuksiani auttaakseni muita. Ilokseni pääsin myös kouluttautumaan kokemusasiantuntijaksi! Uusi koulutukseni, se joka alkoi viime viikolla, on mielenterveys- ja päihdekuntoutujille ja heidän omaisilleen tarkoitettu Kokemusasiantuntijakoulutus! Kahden kerran jälkeen olen edelleen aivan innoissani. Kurssikaverini ovat upeita, kokeneita, elämää nähneitä ihmisiä joita tulen oppimaan paljon. En olisi voinut toivoa parempaa koulutusta. 

Paljon muutankin jännittävää on käynnissä. Yritän keskittää energiani näihin, asioihin joita voin edistää, sen sijaan että murehdin asioita joille en voi mitään. Tänään olen kuitenkin surrut, murehtinut ja ollut huolissani. Sitten nukuin pitkät päiväunet. Onneksi minulla oli siihen mahdollisuus, viikon ainut täysin vapaa päivä!

Opintoja!

Pääsin koulutukseen jossa opin käyttämään kokemuksiani auttaakseni muita! Taas yksi askel unelmieni täyttymiseen. Tosin tämä askel ei ollut pieni, vaan valtava harppaus, mutta sitäkin mielekkäämpi!

Muutakin edistystä on havaittavissa. Maanantaina alkaa mielenkiintoinen projekti jossa minulla on kunnia olla mukana. Pari muuta projektia on suunnitteluvaiheessa. 

En ole vielä päättänyt miten paljon tulen täällä kertomaan työstäni, joten siksi etenen näin varovaisesti. Haluan kuitenkin myös täällä kirjata muistiin tärkeitä etappeja matkani varrelta. Tosin voisin kirjoittaa paljon, paljon enemmän, mutta en jaksa. Tämä syksy on tuonut mukanaan niin paljon uutta, jännittävää ja ihanaa että voimani menee lähinnä niihin asioihin ja jäljelle jäävän ajan käytän rentoutumiseen ja palautumiseen. 

Tällä viikolla olen iloinnut ystäväni yllätyshäistä! Kauan yhdessä ollut pari meni naimisiin tiistaina, heillä oli ihanat, kahdenkeskeiset häät jotka oli varmasti aivan heidän näköiset! Olen niin iloinen heidän puolesta! 

Pienistä asioista ja muiden ilosta saan voimaa jatkaa kiireenkin keskellä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta minulla tämä toimii. 

Pilvenhattaroita ja positiivista hömppää

Minulla on entistä useammin sellainen olo että tunnistan taas itseni. On kun olisin vuosien jälkeen taas löytänyt itseni. Tämä syksy on tehnyt minulle todella hyvää! Olen onnellinen ja onnekas. Palkka tekemästäni työstä on kahden vuoden tauon jälkeen uskomatonta luksusta! Työnteko on mielenkiintoista, antoisaa ja motivoivaa.

Ei kaikki nyt tosin koko aikaa ole yhtä pilvenhattaroilla tanssimista. Kaukana siitä. Olen kuitenkin päättänyt että en anna ikävien asioiden lannistaa. Ne ovat olemassa, mutta voin yrittää oppia niistä. Koen myös että olen ansainnut pilvenhattarani ja hyvän olon. Vaikka ei niitä tarvitse ansaita. Ne vaan helpottavat oloa mahdottomasti.

Nyt on työn alla paljon asioita. On pakko rohkeasti hypätä tuntemattomaan. Olen varma että kaikki menee hyvin.

Uusia intohimon aiheita ovat positiivinen psykologia ja mielikuvaharjoittelu. Ahmin uutta tietoa ja kehitän itseäni. Aika ajoin turhaudun kun en opi tai kun en jaksa oppia. Mutta pienin askelin hyvä tulee. Toinen intohimon aihe on äänikirjat, joita kuuntelen pitkien ajomatkojen aikana. Suorastaan ahmin niitä. Dekkarit ovat lemppareita!

Haastavan viikon jälkeen

Rento lauantai-ilta raskaan viikon jälkeen!! Viikko oli raskas, mutta hyvä. Olin työmatkalla sunnuntaista perjantaihin. Olin kouluttamassa motivaatiota, stressinhallintaa, elämänhallintaa jne. Haastava ja upea viikko!

Tulin kotiin myöhään eilen illalla, söin ja menin nukkumaan. Nukuin 13 tuntia. Teki todella hyvää! Tänään olen maistellut hyvän olon tunnetta, joka seurasi onnistunutta viikkoa. Olen niin tyytyväinen kun jaksoin niin hyvin, vaikka viikkoon liittyi monia raskaita osuuksia. Olen niin onnellinen siitä että olen taas työkunnossa!

Muistan vielä kovin hyvin syksyn vain kaksi vuotta sitten, jolloin olin niin kovin väsynyt. Tähän kahteen vuoteen on mahtunut valtava määrä pieniä askeleita ja olen kiitollinen jokaisesta. Vaikeudet jotka kävin läpi ovat opettaneet minulle todella paljon. Olen se ihminen joka olen tänään niiden ansiosta. Olen löytänyt uuden uran niiden parista. Tämä on asia josta olen kiitollinen ihan joka ikinen päivä.

Yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut on että pysähdyn ja olen kiitollinen. Katson taaksepäin lähtötilanteeseen ja olen kiitollinen niistä asioista jotka ovat vieneet minut tähän. Yritän vaikeuksissakin nähdä jotain positiivista. Vaikeaa ja haastavaa, mutta kovin palkitsevaa.

Spam

Tänään opin jotain uutta. Hauskan, merkityksettömän, pienen jutun. Opin mistä roskapostin englanninkielinen nimi spam tulee. Sen sanotaan saavan nimensä Monty Phytonin sketsistä jossa pääosassa on sikanauta säilyke (nötkötti) = spam.

Oppimisen tuska

Suunnittelen ensi viikon töitä. Olen kouluttamassa koko viikon vieraalla paikkakunnalla. Koulutan mm. stressinhallintaa, ajankäyttöä, elämänhallintaa jne. Aiheita jotka ovat sydäntäni lähellä. Olen myös lukenut paljon näistä aiheista. Tiedän niistä paljon. Silti tuntuu vaikealta suunnitella ohjelmaa koko viikoksi.

Huomaan että minun on paljon vaikeampi oppia uusia asioita nykyään. Olen oppinut että tämä johtuu loppuunpalamisestani. Eipä silti tunnu mukavalta kun tuntuu että mikään ei jää muistiin. Jatkan silti yrittämistä.