Nöyrää ihmettelyä

Muistan hyvin oman mielentilani aloittaessani oman blogin. Olin innostunut ja jotenkin uuden alun edessä. Töissä oli tapahtunut muutoksia, olin innolla sisustamassa omaa kotiani uudelleen ja vuosi oli juuri vaihtunut. Nyt, lähes pari kuukautta myöhemmin, olen vähemmän innostunut. Olen edelleen hyvin onnellinen ja näiden parin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Enimmäkseen hyviä asioita! Silti se innostus ja uusi alku-fiilis ovat kadonneet.

Tämä sinäänsä ei haittaa yhtään, niinhän se menee. On kausia jolloin puhkuaa intoa, ja kausia jolloin on seestesempää. Ehkä innon laantumiseen vaikuttaa myös suuret muutokset elämässäni (mm. uudehko parisuhde, muutokset työkuvioissa, osittain uusittu sisustus), jotka vaikka ovatkin ihania asioita, vaativat silti hieman hengähtämistä. Toisaalta olen viimeiset viikot kärsinyt ikävästä sairastelusta, joka ei millään tahdo jättää minua rauhaan.

Kevättä ja kesää odotan silti innostuneena. Yritän myös pitää mielessä innostumisen ihan pienistä asioista. Toivon myös että voin tuoda sitä tässä blogissa jotenkin esiin. En yritä muuttaa maailmaa, mutta jos edes saisin yhden ihmisen ajattelemaan asioita hieman eri tavalla, tuntisin suurta onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä.

Jos mietin mitä hienoa ja hyvää minun elämässäni on tapahtunut viime aikoina (lue vuosina) en voi muuta kun ihmetellä ja olla todella kiitollinen! Olen oppinut enemmän ja enemmän itsestäni ja uskon että sen kautta olen myös parempi ihminen läheisilleni. Minun elämässä kaikkein tärkeintä on läheiset ihmiset. Sekä suku että ystävät. Tämä on myös alue jossa koen onnistuneeni eniten. Välillä mietin ihan nöyränä sitä miten mahtavia ihmissuhteita elämääni on siunaantunut.

Haluan jatkaa tällä saralla kehittymistä ja haluan sitä kautta tuoda läheisilleni (ja miksei myös tuntemattomille) hyvän olon ja fiiliksen!

Nämä siis perjantai-illan mietteitä. Olen pitkästä aikaa yksin perjantaina. Yritän parannella oloani, jotta jaksaisin huomenna illallistaa ulkona ihanien ihmisten seurassa ja maanantaina palata taas pitkästä aikaa töihin. J lähti pienelle reissulle, josta onneksi palaa jo huomenna. Voi olla että palaan tänne vielä myöhemmin mikäli keksin lisää kirjoitettavaa. Nautinnollista viikonloppua kuitenkin kaikille!

Positiivisuutta taas

Tänään olen miettinyt ns. 'suomalaista perusluonnetta', positiivisuutta ja sen vaikutusta elämäämme.

Yleensä sanotaan että suomalaiset ovat sulkeutuneita, kateellisia, toisiaan kyttääviä jne.. Ehkä tämä pitkääkin paikkansa. Haluaisin kuitenkin keskittyä yksilöön itseensä kun yleistämiseen ja muiden toiminnan miettimiseen.

Asiahan on nyt vaan niin että voimme muuttaa vain omaa itseämme, voimme toiki vaikuttaa muihin ihmisiin, mutta muuttaa heitä emme voi.

Itse olen valinnut viime aikoina positiivisen elämänkatsomuksen. Yritän vaikuttaa omaan ajatteluuni, jotta negatiiviset ajatukset, huono mieli ja katkeruus pysyisivät mahdollisimman kaukana omasta ajattelutavastani. Yritän olla miettimättä muiden ihmisten käytöstä. Tämä ei tietenkään tarkoita ettäkö en yrittäisi vaikuttaa omalla esimerkilläni muihin ihmisiin. En yritä väittää että oma, positiivisuusajatteluun pohjautuva elämänkatsomus, olisi se paras mahdollinen, mutta olen huomannut että ainakin se helpottaa monella tavalla elämää.

Olen oppinut että voisin istua valittamassa kurjaa tilannettani tekemättä kuitenkaan asian eteen mitään. Tai sitten voin mielessäni etsiä ratkaisuja, puhua luotettavien ihmisten kanssa, ja yrittää tehdä asialle jotain. Arvatkaapa huvikseen kumpi tapa on viime aikoina osoittautunut hedelmällisemmäksi...

Olen oppinut että on asioita joihin en pysty vaikuttaa. Niitä on kuitenkaan turha jäädä märehtimään ja murehtimaan. Sillä ne eivät ainakaan muutu. Voin valita haluanko yrittää jollain tavalla muuttaa asiaa, elää asian kanssa omalta kannaltani parhaalla mahdollisella tavalla tai ohittaa se jollain tavalla. Nämä ovat minun ajatusmallini mukaisia vaihtoehtoja.

Tämän postauksen on aiheuttanut muutama viime aikoina lukemani blogi, omassa elämässä tapahtuvat asiat ja yleisesti pohdinta maailman tilasta.

Aloitin mainitsemalla ne negatiiviset piirteet suomalaisesta perusluonteesta. En kuitenkaan koskaan vaihtaisi sitä pois. Negatiivisten asiaoiden vastapainoksi tulee niin paljon hyvää että se menee kaiken huonon edelle. Kunhan oppisimme näkemään sen!

EDIT: Annikki huomauttikin että kommentoinnissa on jotain häikkää, niin näyttää olevan. Itse en saa tätä häikkää korjattua, katsotaan jos huomenna J saisi asialle tehtyä jotain.

Voi ei.....................

Hmmmmmh.. Nyt minuun on iskenyt kunnon tauti. Aamuisen lääkärinkäynnin jälkeen minulla on mustelmilla oleva käsi ja saikkua loppuviikon. Joten anteeksi puuttuva luovuus blogin suhteen.

Onneksi herra ex-synttärisankari tuli piristämään minua ja tuomaan ruokaa. Yhdessä teimme sitten super-hyvää bataattikeittoa. Sain myös laskiaispullaa ja toffeeveneitä. Tosin olen edelleen vähän kranttu makean suhteen (= makea ei oikeen maistu), joten toffeevene odottaa huomista. Laskiaispulla oli tosi hyvä!

Siili-invaasio ja iltalenkki

Hyvä ystäväni päätti tässä taannoin yhdistää huvin ja hyödyn ja koota kasaan lenkkeily-porukan. Tänään oli toinen yhteis-lenkki. Suunnittelin eilen illalla innokkaasti ottavani kävelysauvat mukaan jotta saan enemmän hyötyä irti lenkistä.

Aamulla herätessäni tuntui kun kurkkuuni olisi majoittunut siiliperhe. Tämä päivä meni lähinnä nukkuessa ja peruin lenkin. Myöhemmin tulin toisiin ajatuksiin kun alkoi tehdä mieli päästä hetkeksi ulos. Joten menin vähäksi aikaa porukan mukaan lenkille, sain jutella hetken hyvien ystävien kanssa ja vaikka jouduin poistumaan pikaisesti hengityksen muuttuessa pihinäksi, sain kuitenkin hyvän mielen ja pirteyttä päivään.

Nyt yritän jatkaa siilien karkoitusta ja menen nukkumaan, onnellisempana kun pari tuntia sitten..

Lauantainen synttäriyllätys

Lauantain yllätyspäivä onnistui täydellisesti!!!

Oli siis herran synttärit. Olin etukäteen sanonut vaan että klo 14 eteenpäin hän on minun armoilla kokonaisen vuorkauden. Vähän ennen kahta eilen sitten lähdettiin kohti hänelle tuntematonta määränpäätä. Ensimmäinen pysähdys oli sushi-ravintola, jossa söimme hyvän lounaan. Tämä oli herralle ensimmäinen tutustuminen sushiin, ja erityisesti puikoilla syömiseen. Hyvin meni! Ruoka oli kuulemma hyvää ja ruoka menikin suuhun hienosti, eikä naapuripöytiin kuten herra ensin pelkäsi.

Seuraavaksi menimme varsinaiseen kohteeseemme. Olin varanut meille hotellihuoneen. Hauskinta tässä oli että hotelli sijaitsee n. 1 km minun kodistani. Vietimme oikeen luksusvuorokauden täysin erilaisissa puitteissa kun normaalisti.

Illalla ruokailimme taas. Tällä kertaa vuorossa oli italialainen ravintola. Ruoka oli hyvää ja täydensi muutenkin loistavaa päivää!

Varsinainen syntymäpäivä on tänään sunnuntaina, jonka aloitimme hyvällä aamupalalla hotellissa. Päivällä 'matkustimme' pitkän matkan kotiin ja illansuussa söimme loistavan kotonatehdyn aterian. Tätä kirjoittaessani nautimme vielä 'synttärikakun' virkaa toimittaneen suklaamoussen.

Kaiken kaikkiaan yllätys onnistui loistavasti. Yö aivan erilaisissa puitteissa oli virkistävä (halusin viedä sängyn mukanani, se oli AIVAN LOISTAVA), kotiin tullessa tuntui kun olisi ollut pitkälläkin matkalla. Parasta tässä kuitenkin oli että matkustusaika oli minimaalinen, ei tarvinut tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja sai keskittyä juttelemiseen ja yhdessäoloon.

Yllätysten päivä

Tänään olen todella innoissani. Kohta alkaa yllätysten päivä. Ei siis minulle, vaan olen järjestänyt yllätyksen ystäväni syntymäpäivän johdosta.. Palaan asiaan huomenna täyden raportin kera..

Torstaita

Odotan kovasti tulevaa viikonloppua.. Olen järjestänyt yllätyspäivän ystävälleni jolla on sunnuntaina synttärit. Hän ei tiedä mitä tuleman pitää, mutta vaikka minä tiedän, olen itsekin aivan innoissani tulevasta päivästä. Raportti tullee sunnuntaina..

Pitkästä aikaa päivän plussat:
- Sairastamisesta huolimatta fiilis on mitä parhain
- Olen huomannut että moni asia järjestyy kärsivällisyydellä ja osittain omalla toiminnalla
- Tieto että tunnen oman itseni pitkästä aikaa hyvin!

Tämän päivän plussat ovat ehkä hieman kryptisiä, mutta itselleni näillä on suuri merkitys ja tiedän itse mitä näillä tarkoitan. Sunnuntaina, viimeistään, lupaan postata paljon kuvia...

Hiihtolomamuisteluja

Kauniit, kylmät ja aurinkoiset talvipäivät sekä meneillään olevat hiihtolomat saavat minut nostalgiseksi. Muistan omat lapsuuteni hiihtolomat kun matkustin työmatkalla olevan isäni kanssa Ahvenanmaalle. Myös äitini teki matkustustöitä ja oletettavasti oli helpointa että olin isäni mukana, ja sainpahan itsekin matkustaa ja vaihtelua.

Olin muistaakseni jotain kymmenen vuotias ja Maarianhamina oli mielestäni maaginen ja jännittävä paikka. Olo oli kun olisi ollut ulkomailla.. Yövyimme hotellissa joka oli myös tosi jännittävää.

Aikuisena olen ollut useita kertoja työmatkalla Maarianhaminassa, usein talvella tai keväällä. Vaikka olen ollut siellä monesti, en koskaan ole onnistunut matkustamaan sinne kesken turistikautta kun siellä olisi elämää ja jotain nähtävää. Sen sijaan olen viettänyt tylsiä iltoja täysin autiossa kaupungissa. Hotellikin on sama jossa vierailin lapsena, ja voisin vaikka vannoa että siellä ei ole vuosikymmeniin (oho, olenko tosiaan noin vanha..) muuttunut yhtään mikään. Ainakin huoneiden väritys on sama mintunvihreä kun 80-luvulla..

Mutta aihe siis oli nämä jotenkin jo hieman keväiseltä tuntuvat talvipäivät jotka vievät mieleni johonkin kauniisiin ja ihaniin lapsuusmuistoihin.. Onko muilla samantapaisia tuntemuksia jonain tiettynä vuodenaikana??

Ystävilleni

Tänään söin hyvää pastaa (kiitos taas Chocochili) ja katsoin hyvän elokuvan, kaikki tämä hyvässä seurassa. Hyvien ystävien läsnäolo piristää kummasti..

Monet hyvät ystäväni asuvat kaukana minusta. Tosi ystävyys ei mielestäni haalistu vaikka ei tapaakaan 'joka päivä'. Silti olisi tärkeää että on myös ystäviä joita näkee useasti. Ainakin itse koen että ajat jolloin en 'ehdi' nähdä ystäviäni ovat jotenkin köyhiä. Elämä ei ole yhtä rikasta ja antoisaa kun aikoina jolloin näen ystäviäni useammin.

Joskus välimatka tai elämäntilanne tai joku muu syy pakottaaa ystävyyden 'tauolle'. Itse olen sitäpaitsi aika huono pitämään yhteyttä. Kuitenkin ystäväni ovat minulle tosi, tosi rakkaita enkä haluaisi luopua heistä koskaan. Joten (hieman myöhässä, ystävänpäivä meni jo), kaikille ihanille ja rakkaille ystävilleni: Olette minulle TODELLA tärkeitä!!!

ps. Vicky Christina Barcelona oli todella katsomisen arvoinen elokuva, vinkkinä niille jotka eivät ole vielä sitä nähneet..

Höpötystä

Tänään nautin kauniista talvipäivästä pitkän kävelyn merkeissä. Rakastan kauniita talvipäiviä, ehkä siksi että ne tavallaan muistuttavat että kevät tekee tuloaan.

Eilinen lätkämatsi oli jännittävä ja hermoja raastava. Onneksi lopputulos oli meidän kannalta myönteinen. Joten päivän fiilis oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Ystävänpäivää en juurikaan viettänyt, mutta join hyvää juomaa kivassa paikassa hyvässä seurassa. Ja tapasin minulle rakkaita ihmisiä päivän mittaan, joten määrittäköön tämä minun osalta ystävänpäivän. Tosin yhdyn moneen muuhun mielipiteeseen siitä että ystävänpäivää ei tarvitse viettää tiettynä päivänä, olisi tärkeää tehdä jokaisesta päivästä ystävänpäivä!


Kuva täältä.

Huomenna uusi viikko ja uudet kujeet. Yritän nostaaa tekstieni tasoa ja kirjoittaa ehkä jotain mielenkiintoistakin.. Hyvää viikon alkua!

Eilinen tyttöjenilta ja ihana aamu

Eilinen ilta oli juuri niin hauska ja rento kun olin toivonutkin! Joukko oli suunniteltua pienempi, mutta menoa se ei haitannut. Oheisohjelmaa ei tarvittu, puheenaiheita oli valtavasti ja varmaan osa jäi käsittelemättä. Ruoka maistui ja skumpat tuli tuhottua (minkä kyllä huomasi aamulla..).

Tässä pari tunnelmaotosta olohuoneestani.



Aamulla väsytti ihan valtavasti. Kävin kymmenen maissa avaamassa oven ja menin saman tien takaisin nukkumaan. Kun seuraavan kerran heräsin olohuoneessa odotti DE LUXE-tason aamiainen!!! Moinen hemmottelu oli aivan uskomattoman ihanaa ja odottamatonta!



Päivä on jatkunut rennoissa merkeissä ja vaikka väsymys ei ole laantunut, uskon että viikon alku on aavistuksen helpompaa loistavan viikonlopun jälkeen! Pitää vaan muistaa mennä ajoissa nukkumaan..

Mukana eläen...

Viime päivät ovat tuntuneet kun tervassa soutaisi. Joka paikkaa särkee ja mistään ei tahdo tulla mitään. Mikä ihme minuun on nyt iskenyt..

Tuntuu kun asiat eivät etenisi ollenkaan, tai etenee liian hitaasti. Olen taas kärsimätön oma itseni. Olen siis kadottanut mottoni. Pitäisi muistaa ottaa vain pieniä askeleita. Mutta tuntuu että aina ei jaksaisi. Haluan kaiken heti nyt!!!

Yritän kovasti kääntää venettä ja saada takaisin positiivisen ja hyvän mielenlaadun. Tosin viime päivinä on kuulunut myös huonoja uutisia ja se panee miettimään elämää laajemmin. Eräs kaukainen tuttava kuoli pari päivää sitten aivan liian nuorena, tänään kuoli vanha sukulainen sairauden uuvuttamana. Ehkä vain on niin että välillä pitää pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään. Sitten voi taas huomata että elämä koostuu pienistä iloista ja mennä positiivisella mielellä eteenpäin. Mielessäni kuitenkin nyt kuolleiden läheiset ja toivon että he jaksavat surunsa keskellä.

Ei tästäkään postauksesta tullut mitä piti (sitäpaitsi se muutti suuntaa kesken kaiken), mutta kirjoitan aina sitä mitä tulee mieleen...

Katumusta ja saamattomutta

Olen asettanut itselleni netti-aikarajan. Siis kiellon viettää niin paljon aikaa netissä. Olisi vaikka mitä muuta tekemistä, mutta... Löysin pari päivää sitten En vaan OSAA! -blogin ja olen ihan koukussa. Luen siis vanhoja 'tekstejä' ja onnekseni niitä on vielä paljon jäljellä!! Tosin tämä syö aikaa siltä mitä pitäisi oikeasti tehdä.

Haluaisin osata ilmaista itseäni piirtämällä tai maalaamalla. Rakastan värien kanssa sotkemista (siis ilmaisu minun maalaamistaidoistani) ja sainkin muutama vuosi sitten maalaustelineen lahjaksi. Taiteellinen lahjakkuuteni on todellakin rajallinen, joten viime aikoina teline on lähinnä pölyttynyt kaapissa. Ehkä olisi aika tuoda se esiin, ihan vaan omaksi iloksi. Kunhan ensin saisin riistettyä itseni pois täältä netin maailmasta.

Oikeastaan minun pitäisi olla tällä hetkellä Spring Awakening musikaalin ennakkonäytöksessä Helsingin Kaupunginteatterissa, mutta en ole. Joku ihme väsymys (enemmän kun tavallisesti siis) on vallannut minut ja en kertakaikkiaan jaksanut mennä vaikka kaduin sitä jo kun päätin olla menemättä. Tulen aivan varmasti katumaan sitä ja paljon, mutta tehty mikä tehty. Nyt on jo liian myöhäistä. Tilaisuus alkoi jo kolme tuntia sitten..

Olikohan tällä kirjoituksella joku ponttikin? Ehkä se että ei saisi antaa laiskuuden ja väsymyksen määrätä mitä tekee...

Viikonloppu tuli taas ja meni myös...

Perjantainen ruoka oli loistavaa, viikonloppu jatkui hyvän seuran ja ruuan merkeissä. Siihen lisätään lepoa, rentoutumista ja yksi vesijumppa. Tuloksena hyvä fiilis ja rento olo.

Tuleva viikko näyttää jo nyt hieman kiireiseltä. Lauantaina on tyttöjen-ilta. Kutsussa taisin luvata tarjoilla tapaksia. Nyt pää on täysin tyhjä, mutta enköhän keksi kivoja tapaksia lauantaihin mennessä.

Tuleva viikko on tarkoitus pyhittää lauantain suunnittelun lisäksi kuntoilemiseen. Ja kuntoremontin seuraavan vaiheen toteutukseen. Seuraava vaihe on ruokavalion tarkistus. Tarkoituksena on tehdä jonkulainen ruokasuunnitelma. Nyt menee niin että kun tulee nälkäisenä kotiin ruokaa on saatava HETI ja se on sitten vähän sitä sun tätä. Mutta siihen pitäisi nyt tulla muutos.