keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Pirteyttä ja pakkomiellettä

Blogihiljaisuudesta voi syyttää vain herra J:tä!!!!

Lupasin joskus ajat sitten että kokeilen pelata World of Warcraftia.. Sunnuntaina sitten suostuin kokeilemaan, ja nyt en malttaisi muuta tehdäkään. Voi ei, näin EI pitänyt käydä..

En ole oikeastaan koskaan ollut addiktointunut (hmm.. edellisen postauksen linja jatkuu näköjään) mihinkään peliin. Olen ylipäänsä pelannut tosi vähän, tähän asti.. Helposti menee niin että ajattelee pelaavansa vaan hetken, ja yhtäkkiä onkin kulunut kolme tuntia. Toivottavasti tämä pakkomielle menee ohi yhtä nopeasti kun se tulikin!

Tärkeämpiin aiheisiin.. Olen pitkästä aikaa pirteä ja hyvässä kunnossa! Ehkä valokin auttaa, mutta nyt tuntuu että olen ihan eri ihminen kun pari viikkoa sitten! Joten ilonaiheitakin on! Itse asiassa niitä on aika paljon, mutta lisää niistä myöhemmin. Pitää mennä tekemään laiminlyötyjä kotihommia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä ala ns. WoWeilemaan! Kynsityttöni jäi siihen aikoinaan koukkuun ja pelasi aamuun asti joskus. WoW kaataa parisuhteita ja pitää työntekijät yötä myöten ylhäällä, se on karsea maailma ;O)

J kirjoitti...

Pelitunnit pysyvät kyllä käsissä ja sulassa sovussa on pelivuorot pidetty. Itse tulee lueskeltua kirjoja nyt kun vieressä wowitellaan.

Pia kirjoitti...

Hmh.. Minut siis painostettiin suhteen hyvinvoinnin vuoksi Wovailemaan, me olemme ilmeisesti super-nörttejä, kun läppärit molemmilla jatkuvasti sylissä..
Olen mielestäni koukuttavan ykkösvaiheen jälkeen päässyt järkevämmälle tasolle. Tänään ei yhtään WoWailua.