Parempi olo

Tänään vointi on hieman parempi. Myös viikolle suunnittelemani jutut sain siirrettyä, joten tänään ei harmita kovinkaan paljoa enää.

Kodin sisustusprojekti eteneen hyvällä vauhdilla ja tänään saimme mm. peilin seinälle. Tämä alkaa pikkuhiljaa näyttää siedettävältä. Ehkä voinkin kohta esitellä hieman uutta kotiani..

Olen viihdyttänyt itseäni viime aikoina lukemalla uusia blogeja. Paljon sisustus-aiheisia (yllättäen) ja saanut paljon inspiraatiota. Lähiaikoina onkin tarkoitus suunnata laajemmalle kirppiskierrokselle. Ehkä jotain tarttuu mukaankin.

Tänään on suuresta muuttopäivästä tasan kuukausi. Ainakin tämä kuukausi on sujunut hyvin ja olen viihtynyt enemmän kun hienosti. Nautin uudesta kodista, uusista maisemista ja uudesta elämästä. Vanhaan en kaipaa, en edes kauppaa nurkan takana.

Harmittaa

Viikonloppuna ollaan nautittu takan lämmöstä, katseltu kauniita kynttilöitä ja tehty oman pihan luumuista hilloa. Mahtui siihen vähän (tai paljon) muutakin, mutta noista tuli otettua kuvat. Viikonloppu oli nautinnollinen ja antoisa. Tästä huolimatta olen onnistunut saamaan syysflunssan. Koko viikon ohjelma (kerrankin ohjelmaa oli vaikka kuinka paljon) meni uusiksi. Tänään olen lähinnä nukkunut. J tuli vasta myöhään töistä kotiin hoitamaan minua.

Tunnelmaa

Nyt on kyllä hyvä fiilis. Kynttilänvalossa ja takkatulen loimussa vietetään rentoa lauantai-iltaa.

Tällä viikolla olen kohdannut monia tuttuja ihan yllättäen. Olen saanut erittäin hyvää palvelua paikallisissa kaupoissa. Ihastuin muun muassa erääseen ihanaan, paikalliseen kukkakauppaan ja sen ystävälliseen myyjään. Ostin ystävälle tuliaisiksi kauniin, syksyisen kukkakimpun. Se sidottiin kaupassa ja lopputulos oli sekä upea että mieluinen. Hintakaan ei päätä huimannut. Taidan viihtyä täällä!

Ensi viikolla tiedossa uuden ihmisalun tapaamista, reissu Pohjanmaalle ja toivottavasti kirppareilla ja antiikkikaupoissa koluamista.

Reippautta

Kyllä näin kotonakin saa ajan kulumaan enemmän kun hyvin. Tänään olen viettänyt suurimman osan päivää keittiössä. Olen valmistanut omenahilloa, omenachutneyta, sämpylöitä ja makkarakeittoa. Olen aivan tohkeissani kun valmistan jotain oman pihan tuotteista. Lisäksi teen tiettyjä asioita ensimmäistä kertaa. On ihanaa huomata osaavansa.

Tänään käydessäni alkoholi monopolissa ostamassa pullon punaviiniä tahatui jotain mitä ei ole tahatunut ikuisuuksiin. Minulta kysyttiin paperit... Minulta, siis olen sentään 35. En edes tajunnut että myyjä kysyi henkkareita tarkistaakseni ikäni ennen kun hän alkoi pyydellä anteeksi. Otin sen tietty suurena kohteliaisuutena.

Piti kirjottaa vaikka mitä, mutta nyt ei ajatus oikeen kulje. Vatsa on täynnä makkarakeittoa ja sämpylöitä. Palaan siis asiaan myöhemmin.

Jotain edistystä nähtävissä

Nyt on saatu melkeen koko koti jotenkuten siistiksi. Makuuhuoneissa vaan vähän tavaraa hujan hajan.. Niin.. Ja kodinhoitohuoneessa ja keittiössä.. Noh, ehkä vähän on myös hieman optimistisesti sanottu, mutta parempaan suuntaan ollan menossa!

Kuten kuvasta näkyy olohuoneessa löytyy lääniä aika paljon. Tilapäisesti olohuoneessa oleva tv näytää aika orvolta ja kokokin on vähän pienenlainen isoon huoneeseen, mutta enhän minä (J vielä vähemmän) juurikaan telkkaria katso, joten ei kai se pahemmin haittaa.

Olohuonee sisustussuunnitelmia vaikeuttaa hankintalistalla oleva videotykki. J suunnittelee että lähes koko päätyseinä olisi tykin screeni, joten tylsää seinää on vaan kestettävä. Jonkunlainen matala hylly on hankintalistalla, pitää nyt miettiä. Olen kertonut itselleni että kaiken ei tarvitse olla valmista heti ja ei haittaa vaikka olohuone on tällä hetkellä hieman autio. Kyllä tilanne muuttuu. Nyt pitää nauttia tilan tunnusta!

Olen siis siivonnut, pessyt pyykkiä, tehnyt elämäni ensimmäiset ONNISTUNEET lihapullat, löytänyt kadoksissa olleen entisen työkaverin (joka asuukin melkeen naapurissa), nauttinut kauniista syyspäivistä ja vaan ollut. Minun tärkein oppitunti juuri nyt on päästää irti stressistä ja tunteesta että koko ajan pitää suorittaa. Ja oppia vaan olemaan.

Nyt sytytetään takka ensimmäistä kertaa ja jatkan 'vaan olemisen' -harjottelua.

Matkalla tuntemattomaan

Kaunis aamu-päivä Inkoossa. Matkaväsymys on nukuttu pois ja tänään pitäisi tehdä vaikka ja mitä.


Katson kun ulkona koivu muuttuu kellertäväksi ja alkaa hiljalleen tiputtaa lehtiä. (Yritän olla ajattelematta pian edessä olevaa massiivista haravointiurakkaa.) Yritän ajatella tulevaa itseni kohdalla. Outo ja kutkuttava tilanne kun on niin paljon tuntematonta edessä. Tai onhan tulevaisuus aina tuntematonta, mutta omalla kohdalla tarkoitan lähinnä (toivottavasti pian) uuden työpaikan löytymistä, uuteen perheenjäseneen (koiraan) tutustumista ja kaikkea uutta joka maalla ja uudella paikkakunnalla asuminen tuo mukanaan. Koivun tiputtamat lehdet tuovat mieleeni sen kuinka minä olen uusiutunut ja tiputtanut pois vanhaa taakkaa. Olen tyytyväinen matkaani tähän mennessä ja katsoessani taaksepäin huomaan kuinka pienet askeleet ovatkin jo muodostuneet pitkäksi matkaksi.

Reissu takana

Tukholma oli paikallaan. Mikään ei olennaisesti ole siellä muuttunut reilussa kahdessa vuodessa, oli aika jolloin reissasin siellä parin viikon välein, nyt oli vierähtänyt yli kaksi vuotta edellisestä käynnistä.

Saimme rentoutua ja levätä. Tosin tänä aamuna herätys oli turhan aikainen yöunien määrään nähden, joten tämä päivä on ollut väsy. Laivaeloa emme juurikaan seuranneet, poistuimme hytistä lähinnä ruokailemaan. Tai oikeastaan ainoastaan ruokailemaan.

Lyhyessä pyrähdyksessä ei juuri mitään ehdi, eikä tuomisena ole mitään sisustukseen liittyvää, vaikka olin niin toivonut.

Nöffi-mama vielä pidättelee pentuja sisällään, joten jännitys jatkuu. Syntyyköhän meidän pentu tällä viikolla?? Toivon todella enkä tiedä mitenpäin olisin kun jännittää niin paljon.

Banaanikärpäsiä ja Tukholmaan

Tänään pikaisen Ikea-käynnin jälkeen kasasin työpöydän. Työtuoli vielä kasaamatta, sitten alkaa olla voiton puolella tämä huonekalujen asettelu. Sen jälkeen toivottavasti tavaroiden paikoille asettelu on helppoa kun mikä..

Meillä on banaanikärpäs-ongelma. Keittiössä kuhisee niitä ja mikään ei tunnu auttavan. Onko jollain jotain hyviä vinkkejä miten niistä pääsee eroon?

Huomenna mennään mini-lomalle. Lähdetään ihan Tukholman risteilylle... Pitkästä aikaa on kiva käydä Tukholmassa, vaikka risteilyt ei oikeen nappaa. Nyt tosin kyllä tuntuu ihan luksukselta päästä hetkeksi hyvän ruuan maailmaan. Tämä tarkoittaa siis että blogi ei pariin päivään päivity. Nautinnollista viikonloppua kaikille!

Pieni hengähdystauko tulossa

Sain Billy-hyllyn valmiiksi! Kuvaa ei tähän hätään ole, sillä sen täyttäminen on vielä vaiheessa. Tänään on muutenkin ollut hyvin toimelias päivä. Olen saanut paljon tehytä ja kerrankin on tyytyväinen olo.

Lauantaina lähdetään käväsemään Tukholmassa. Tuntuu todella ihanalta päästä hetkeksi ihan johonkin muualle jossa ei tarvitse sen kummemmin tehdä mitään. Toiveissa olisi että vähän saisi shoppailla ihania sisustusjuttuja, mutta jos ei mitään löydy on sekin ihan ok (tai no, ehkä ei ihan, jotain pitäisi olla kotiin tuliaisiksi).

Jos huomenna vielä ahkeroisi ja sitten voisi lauantaina virittäytyä reissutunnelmaan.

Kirjahyllyprojekti

Projekteja riittää vaikka en töissä olekaan. Kotona on vaikka kuinka monta keskeneräistä juttua ja työnhaku siihen päälle tietty..


Tänään ajattelin kasata Ikean Billy kirjahyllyn. Taktiikkana että viimeisten laatikoiden tyhjentäminen kannattaa aloittaa vasta kun kaikki tarvittavat huonekalut on paikalla. Sain jostain päähäni että keittiöön on saatava oma kirjahylly keittokirjoille ja sekalaisille pikkuesineille.


Lähtökuopissa ollaan. Saas nyt nähdä mitä tulee, sillä ohjeen ensimmäinen kuva näyttää että kasaajia pitää olla kaksi. Talouteni toinen jäsen tulee kotiin vasta hyvin myöhään, todennäköisesti erittäin väsyneenä ja häntä ei aivan varmasti kiinnosta hyllyn kasaaminen kanssani. Joten omilla pitää pärjätä.



Lopputuloksen pitäisi siis muistuttaa kuvassa (Ikean sivuilta napattu) olevaa kapeaa Billy-kirjahyllyä. Saapa nyt nähdä... Jostain syystä kaikki muu kiinnostaa huomattavasti enemmän kun kirjahyllyn kasaaminen. Mutta pakko kai tässä on aloittaa.

Työnhakua ja toivetta

Toissapäivänä kävelin entisestä työpaikastani ulos viimeisen kerran! Oli haikeaa pari lyhyttä hetkeä, mutta ne muutamat tunnit kun olin siellä tyhjentämässä pöytää ja hoitamassa viimeisä asioita olin niin ahdistunut että päällimmäinen tunne ulos kävellessäni oli HELPOITUS!!! Ratkaisu irtisanoutua oli täysin oikea!!!

Tänään oli 'virallisesti' viimeninen työpäiväni siellä, ja huomisesta lähtien olen tavallaan työtön. Tavallan, sillä vielä tämä kuukausi on sairauslomaa. Kävin tänään kuitenkin ilmoittautumassa työnhakijaksi, joten tästä alkaa nyt sitten taas uusi hakuprosessi. Koti löytyi ja on jotakuinkin asuttavassa kunnossa, joten nyt sitten vuorossa työn etsintä. Odotan itse asiassa innolla että mitä elämä tuo mukanaan. Palan halusta päästä tekemään töitä, olemaan osa työyhteisöä ja saamaan rutinia elämääni!

Vielä yksi uutinen koskien nöffinetsintää.. Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, ensi viikolla voi mahdollisesti syntyä nöffi-tyttömme... En edes uskalla ajatella sitä, sillä toivon niin paljon että kaikki menisi hyvin.

Horisontissa näkyy vapaus ja uusi alku

Viikonloppu sujui ensin siivotessa ja sitten vieraiden seurassa. On ollut aivan hurjan mukavaa ja rentoa. Saimme vähän apua, söimme hyvin ja ollan naurettu ja vietetty lokoisia päiviä. Tänään poimimme paljon luumuja, joista toivottavasti valmistuu hyvää hilloa.

Huomenna on edessä hieman katkeransuloiset fiilikset kun käyn viimeistä kertaa työpaikallani. Työkavereita ja työyhteisöä tulee ikävä. Ja tuleva työttömyys pelottaa tottakai, mutta toisaalta on aivan loistava fiilis että pääsen irti kipua ja huonoutta aiheuttavasta paikasta. J leipoi (jeps, meillä mies leipoo, minä grillaan) ihanan omenapiirakan työkavereille vietäväksi. Sen lisäksi he saavat maistella pihamme luumuja.

Pitkäkää peukkuja, tämä on minulle rankkaa aikaa. Tunteet seilaavat, mutta lopputulos on aivan varmasti mitä parhain! Pakko uskoa niin...

Turhautumista

Tekisi mieli saada kunnon raivari. Ei varsinaisesti mitään syytä, muuta kun oma saamattomuus. Koti on aivan sietämättömässä kunnossa ja mitään ei tahdo löytyä ja ei vaan saa tavaroita järjestykseen. Kännykästäni on akku loppu, laturi meni rikki ja toinen laturi on hukassa.

Tänään tuhrautui lähes koko päivä taas kun piti käydä Helsingissä ja Espoossa asioilla. Kävin mm. Ikeassa vihdoinkin ostamassa työhuoneen kalusteet. Tietty ne pöydänjalat jotka halusin oli loppu, joten jouduin tyytymään huonompaan ratkaisuun, mutta oli vaan pakko saada ne ostettua että tähän kaaokseen saisi vihdoinkin jonkun järjestyksen joskus.

Toinen pysähdys oli vanhalla kuntosalillani. Itku kurkussa (kuvainnollisesti siis) jouduin luopumaan sen jäsenyydestä. Olen viihtynyt siellä tosi hyvin ja vastaavaa ei niin helposti löydy, varsinkaan ei täältä. Ihan parhautta siellä on nimittäin uima-allas!!! Vesi on elementtini, joten vesi-liikunta on ihan ykköstä. Uimahalleja tietty on, mutta tuolla salilla parasta oli se että uima-allas oli aika vähällä käytöllä, joten sain usein olla yksin vesijuoksemassa. Lisäksi vesijumppatunnit oli tosi hauskoja. No, kaikkea ei voi saada.

Huomenna taas menee koko päivä kun pitää taas mennä Helsinkiin. Tuntuu että ravaan siellä enemmän kun siellä asuessani..

Osasin ihan itse!

Kaikessa remontti- ja muuttotohinassa emme juurikaan ole ehtineet hoitamaan pihaa. Ostimme talon jossa on valtava piha ja siihen on käytetty paljon aikaa ja energiaa. Lopputulos on että sieltä löytyy KAIKKEA!!! Ja sitä kaikkea on ehkä vähän liikaa. Mehän J:n kanssa muutimme Helsingin kantakaupungista, emmekä tiedä mitään puutarhanhoidosta. Joten opeteltavaa on vaikka millä mitalla.


Kaikessa kiireesä ja tohinassa en ole ehtinyt aiemmin keräämään pihan aarteita talteen ja pelkäsinkin että voi olla liian myöhäistä. Mutta onneksi ei, sunnuntaina ahkeroimme koko päivän pihalla ja saimme jopa hieman satoa talteen. Voinkin ylpeänä kertoa että olen tehnyt elämäni ensimmäistä mustaviinimarjamehua, ihan itse!!!


Sisällä jatkuu kaaos, tuntuu että mikään ei edisty kun aina puuttuu joku nippeli tai nappeli. Tai sitten J tulee kotiin liian myöhään ja on jo melkeen pimeää tai jotain. Nyt pitäisi kuitenkin saada kämpästä jotenkin esityskelpoinen, lauantaina tulee ensimmäiset yö-vieraat muuton jälkeen (muuttomiehet kyllä jäi yöksi, mutta heitä ei nyt lasketa).

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ostoksia, pimeyttä ja hyvää ruokaa

Lauantai tuli ja meni. Meitä molempia on J:n kanssa nukuttanut aivan suunnattomasti koko päivän. Ehkä se on niin että kun tiesi että nyt saa ottaa rennommin väsymys iski kunnolla. Saatiin me nyt onneksi jotain aikaiseki sentään.

Olemme tehneet taas hankitoja kotiimme. Tuntuu että koko ajan tulee jotain uutta eteen mitä pitää ostaa. Mutta tänään löytyi matto olohuoneeseen ja lamppuja, joita on tarvittu ja tarvitaan edelleen lisää. Kun neliöt lähes triplaantui niin kalusteita yms tarvitsee myös jonkin verran lisätä. Tosin joissain asioissa olemme suosiolla päättäneet odottaa vähän aikaa, mutta esimerkiksi lamput on aika välttämättömiä.

Lampuista puheen ollen, täällä on AIVAN VALTAVAN pimeää yöllä!!! En muista koska olisin viimeksi kokenut vastaavaa. Olen tietty ollut jossain mökeillä, mutta yleensä siellä on meri tai järvi antamassa valoa. Täällä huomaa että metsän puolella näkee vähän taivasta, mutta pellon puolella ei yhtään mitään. Kun yöllä liikkuu asunnossamme ei näe eteensä yhtään, joten varpaani ovatkin kovilla nyt. Yleensäkin minulla on taipumus teloa itseäni vähän väliä, nyt lyön helposti varpaani johonkin laatikon reunaan usean kerran päivässä.

Takaisin päivän ostoksiin, pieni pettymys koettiin kun kävimme Ikeassa tarkoituksena ostaa viime kerralla katsastamamme työpöytä tuoleineen. Kuljetus ja kaikki oli selvitetty, kärryt mukana saavuimme oikean hyllyn kohdalle ja hylly oli tyhjää täynnä. Joudumme siis vielä odottamaan työhuoneen sisustuksen kanssa :-(

Kävimme shoppailupäivän päätteeksi Helsingissä syöpöttelemässä. Grill it -tarjoaa aina yhtä hienon kokemuksen, loistavaa ruokaa ja palvelua! Nyt lasi kuohuavaa juomaa ja sitten nukkumaan.

Hyviä päätöksiä

Viime päivät ovat menneet yrittäessä koota taas voimia ja osittain järjetellessä paikkoja. Pakko sanoa että tämä muuttoprosessi on ollut erittäin rankka. Tiesin kyllä etukäteen että tämä vie voimia, mutta minkäs teet..

Olen nyt ollut jo hyvin pitkään sairauslomalla. Kesän mittaan kypsyi päätös että minun on irtisanouduttava tullakseni terveeksi taas. Pari viikkoa sitten kerroin työpaikallani että en enää tule takaisin. Olo keveni saman tien ja tiedän että päätös oli täysin oikea. Päätös oli pitkän harkinnan tulos, olen ollut saman työnantajan palveluksessa yli 10 vuotta, mikä on tässä iässä hyvin pitkä aika. Lama ei helpottanut päätöksen tekemistä, mutta se oli tehtävä.

Tällä taustalla muutto oli todella raskas. Ajatukset pörräävät ja välillä en ole saanut nukuttua kun olen unissani suunnitellut päiviäni. Päätimme avokin kanssa että tämä viikko rentoudutaan ja rakennetaan kotia pikkuhiljaa. Olen nauttinut valtavasti tällä viikolla kun ei ollut pakko mennä mihinkään. On vaan saanut olla ja tehdä asioita omassa tahdissa, tai jättää tekemättä.

Tänään olin menossa kaupungille asioille ja podin huonoa omatuntoa kun en päässyt lähtemään siihen aikaan kun olin suunnitellut. Jossain vaiheessa iski valtava väsymys ja oli pakko palata kotiin. J:n tullessa kotiin olin syvässä unessa.

Yritän nyt ottaa päivän kerralla ja olla stressaamatta. Iloitsin illalla hyvästä salaatista, johon käytimme omassa puutarhassa kasvavia tomaatteja.


Salaatti on ehdoton suosikkimme! Helppo tehdä ja niin hyvän makuinen. Kurkkua, tomaattia ja raastettua fetaa. Ei voisi olla paljon helpompaa. On sitä syötykin viime aikoina..