Katson kun ulkona koivu muuttuu kellertäväksi ja alkaa hiljalleen tiputtaa lehtiä. (Yritän olla ajattelematta pian edessä olevaa massiivista haravointiurakkaa.) Yritän ajatella tulevaa itseni kohdalla. Outo ja kutkuttava tilanne kun on niin paljon tuntematonta edessä. Tai onhan tulevaisuus aina tuntematonta, mutta omalla kohdalla tarkoitan lähinnä (toivottavasti pian) uuden työpaikan löytymistä, uuteen perheenjäseneen (koiraan) tutustumista ja kaikkea uutta joka maalla ja uudella paikkakunnalla asuminen tuo mukanaan. Koivun tiputtamat lehdet tuovat mieleeni sen kuinka minä olen uusiutunut ja tiputtanut pois vanhaa taakkaa. Olen tyytyväinen matkaani tähän mennessä ja katsoessani taaksepäin huomaan kuinka pienet askeleet ovatkin jo muodostuneet pitkäksi matkaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti