Viikonloppu sujui ensin siivotessa ja sitten vieraiden seurassa. On ollut aivan hurjan mukavaa ja rentoa. Saimme vähän apua, söimme hyvin ja ollan naurettu ja vietetty lokoisia päiviä. Tänään poimimme paljon luumuja, joista toivottavasti valmistuu hyvää hilloa.
Huomenna on edessä hieman katkeransuloiset fiilikset kun käyn viimeistä kertaa työpaikallani. Työkavereita ja työyhteisöä tulee ikävä. Ja tuleva työttömyys pelottaa tottakai, mutta toisaalta on aivan loistava fiilis että pääsen irti kipua ja huonoutta aiheuttavasta paikasta. J leipoi (jeps, meillä mies leipoo, minä grillaan) ihanan omenapiirakan työkavereille vietäväksi. Sen lisäksi he saavat maistella pihamme luumuja.
Pitkäkää peukkuja, tämä on minulle rankkaa aikaa. Tunteet seilaavat, mutta lopputulos on aivan varmasti mitä parhain! Pakko uskoa niin...
2 kommenttia:
Tuo muutos on tosi iso. Varmaan todella pelottavaa lähteä työpaikastaan pois, se on aika suuri osa ihmisten elämää ja arkea. Tsemppiä hirvittävästi, minä jatkan täällä officella raatamista ;O)
Olihan se, mutta loppupeleissä yllättävän helppoa. Ehkä monen kuukauden sairausloma edesauttoi lähtemistä.
Tsemppiä raatamiseen!
Lähetä kommentti