Eilen kotiuduin illalla väsyneenä. Ajoin pitkän matkan. Matkan varrella näin pari hyvää ystävää, tutustuin aivan ihanaan pieneen poika-vauvelin, riehaannutin pari koiraa, pidin keltaista kissaa sylissä ja tein ystävälle palveluksen. Ajaessani nautin kauniista maisemista ja auringonpaisteesta. Kun käännyin viimeistä kertaa isolle tielle tunui kun olisin ollut jo kotona vaikka matkaa oli jäljellä vielä parikymmentä kilometriä. Tuntui hyvältä että huomasi Inkoon-kodin todella olevan koti.
Kotona odotti mies, lämmin ruoka ja takkatuli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti