En käsitä mistä nämä kauniit päivät tulevat. Toinen toistaan kauniimpi. En todellakaan valita ja olen enemmän kun kiitollinen siitä että olen vapaa nauttimaan niistä.
Ajattelin esitellä kotimme. Aloitetaan ulkopuolelta. Vaikka kutsun taloamme omakotitaloksi, varsinaisesti tämä on paritalo. Tai siis meillä on yhteinen seinä toisen asunnon kanssa, mutta minä (ja muutkin) miellän tämän ihan omaksi taloksi. Etupihalla on varasto ja autokatos. Sieltä löytyy myös pari omenapuuta ja suihkulähde. Itse en välttämättä ole kovinkaan innoissaan siitä, mutta J ihastui siihen toden teolla alkuihnotuksen jälkeen. Hän puhuu jopa sen laajentamisesta..
Kotimme entiset omistajat olivat innokkaita puutarhureita. Istutuksia löytyy joka nurkalta ja niitä on PALJON! Onhan tonttimme (siis tosiaan ihan oma osuutemme) 2000 neliötä. Me olemme vasta opettelemassa puutarhanhoitoa, joten uskon että ensi kesänä suuri osa istutuksista saa kyytiä. Perennat ei oikeen ole mun juttu, vaan suosin ruukku-kukkasia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Talvella olisi tarkoitus hieman perehtyä alan kirjallisuuteen.
Yksi parhaita asioita kodissamme on iso, katettu terassi. Ehdimme loppukesästä nauttia siitä oikeen toden teolla kun olelimme täällä ennen muuttoa. Entiset omistajat olivat jättäneet (rumat) puutarhahuonekalunsa meille, joten kun muita huonekaluja ei ollut istuskelimme terassilla nauttimassa elämästä. Valoisaan aikaan maisema on todella rentouttava ja ihana. Piemällä ei näe mitään.
Kahdelle puutarhanhoito-tumpelolle iso pihamme tuo todellakin haastetta. Olen kuitenkin huomannut jo nyt kuinka palkitseva se on.
Viimeinen kuva on hieman pimeä, olin kameroineni liikkeellä juuri ennen auringonlaskua, joten etelä-pihamme ei silloin pääse oikeen oikeuksiinsa, varsinkaan kun vieressä on metsikkö joka vie valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti