Viikonlopun reissu oli sen verran väsyttävä että tänään olen lähinnä lepäillyt. Olen kuunnellut rentouttavaa musiikkia ja katsellut utuista maisemaa. Nyt hämärtää ja kohta on täysin pimeää. Siis kohta on aika sytyttää kynttilät ja takka.
Olen lueskellut pentukansiota, jonka saimme mukaan kennelistä ja yrittänyt ymmärtää että kohta täällä on ihana, pikku (nopeasti kasvava tosin) nöffineito. Kohta emme ole enää kahdestaan J:n kanssa. Ajatus on jollain tavalla suuri. Tätä olen halunnut pitkään enkä voi käsittää että olen täällä ja kohta kotonamme tallustaa myös kauan kaivattu koira. Olen halunnut nöffiä (tai Bernin paimenkoiraa) niin kauan kun jaksan muistaa.
Mielessä muhii paljon muitakin tekstejä, mutta en oikeen tänään saa kunnolla mistään ajatuksesta kiinni, joten keskityn sitten nauttimaan odotuksen tunteesta. Ja hyvästä musiikista kauniin maiseman kera.
Tämän postauksen kuvat illustroivat kuinka vaikeaa oli huonoissa valo-olosuhteissa kuvata jatkuvasti liikkuvia pentuja ilman salamaa.. Eihän siitä mitään tullutkaan..
3 kommenttia:
Kavereillamme on Newfoundlandinkoira, uros tosin. Onhan se melkoisen valloittava tapaus, vaikka onkin sellainen iso höntti.
Nöffit ovat kyllä valloittavia otuksia. Sitä pitää muistaa sitten pidellä sylissä pentuna paljon, koska myöhemmin ei sitten enää pysty!
Odotan niin että pääsen tutustumaan omaan pentuumme. Kennelin aikuiset olivat aivan hurmaavia :-) Pennut tietty omaa luokkaansa.
Lähetä kommentti