En tajua mikä ihmeen aikasyöppö syö elämäni. En tee varsinaisesti yhtään mitään ja päivät vaan vierii johonkin. Taas on perjantai vaikka vasta äsken oli maanantai. No, se siitä. Olen joka tapauksessa takaisin täällä juuri nyt.
Tässä blogissa on ollut aika hiljaista jo pari viikkoa. Mitäkähän olen tehnyt.. Olen tavannut ystäviä, viettänyt rakkaani syntymäpäiviä (jopa muutamaan otteeseen), levännyt ja ylittänyt itseni pari kertaa. Eiköhän siinä ole jo jotain.
Käynnissä olevia olympialaisia en ole seurannut käytännössä yhtään. Eilen Kanadalainen tuttava kertoi chattaillessamme facebookissa että Suomi on voittamassa Ruotsin naisten jääkiekossa. Itse en edes tiennyt että moinen matsi on meneillään. Nyt tiedän sentään että on meneillään miesten ottelu, ja tiedän jopa että se ei mene erityisen hyvin.
On aika jolloin olin innokas penkkiurheilija. Kun luin ylioppilaskirjoituksia varten, tai kun oli tarkoitus että luen, istuin enimmän osan aikaa sohvalla kirja sylissä katsomassa Lillehammerin olympialaisia. Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden istuin opiskelijajärjestön kellarissa seuraamassa silmä tarkkana jokaista ottelua. Nykyään en todellakaan ole kiinnostunut.
Telkkari ei meidän taloudessa muutenkaan kulu erityisen paljon. Olen tainnut tämän vuoden puolella itse käynnistää telkkarimme tasan kerran. Mies ei senkään vertaa. Katson toki tiettyjä sarjoja, HÖMPPÄÄ!!!!, mutta katson ne tv-kaistan kautta. Kuitenkin telkkarinkatseluni on vähentynyt viime vuosina aivan uskomattoman paljon. Vietän sen sijaan paljon aikaa netissä, joka ei välttämättä ole yhtään sen parempaa, mutta tällä hetkellä näin.
Sairastuessani en jaksanut tehdä mitään pitkäjänteisesti. Lukeminen oli täysin mahdotonta kun en pystynyt keskittymään, samoin telkkarin katselu vaati että 'sitoudun' ohjelmalle enkä jaksanut edes ajatella moista. Siirryin tekemisestä toiseen jaksamatta keskittyä yhtään mihinkään. Kun jaksan lukea tiedän että olen paremmassa kunnossa. Kun jaksan katsoa leffan ilman tuhatta taukoa olen todella onnellinen. Vaikka nyt voin paremmin, en edes yritä vaatia kovinkaan paljoa itseltäni.
Yritän olla tyytyväinen siihen mitä jaksan tehdä, enkä miettiä niitä asioita joita en jaksa. Hyvää viikonlopun alkua kaikille!
3 kommenttia:
Totta, se aika lentää hurjan nopsaa!! Joskus jopa pelottaa.
Viikkosi kuulostaa mukavalle! Hyvä näin! Leppoisaa viikonloppua!!
Aika katoaa, en tajua minne helmikuu hukkui? Se kesti viikon?
Mahtavaa viikonloppua, sadetta aurinkoa & koiran pusuja! =)
Ajan kulku on ihmeellinen mysteeri! Kevät on jo ihan hilkulla, nurkan takana :)
Minä olen onnellisena saanut sanoutua täysin irti kaikesta penkkiurheilusta, koska en pidä siitä, eikä onneksi miehenikään. Eksäni sen sijaan oli aivan hulluna kaikkeen urheiluun, eikä viikonlopuiksi voinut täten tehdä minkäänlaisia suunnitelmia. Olin tulla hulluksi.
Lähetä kommentti