Outoja tuntemuksia

Mikä lie kuntokärpänen minua on puraissut.. Eilen hikoilin kunnolla tehdessäni puutarhatöitä ja siivousta kotona. Tänään kävin sauvakävelemässä ja vielä shindoilin kotona. Ei haittaa yhtään, ihmetyttää vaan. Saisi jäädä pysyvästi pörräämään tänne moinen kärpänen.


Saimme raporttia kennelistä ja pennut kasvaa hyvää vauhtia ja harjoittelevat kuulemma sisäsiisteyttä!! Vielä reilut kolme viikkoa, en malttaisi odottaa. Samalla hieman hirvittää. Apua, meidän vastuulle tulee pieni pentu ja sen kasvattaminen isoksi koiraksi. Toisaalta sekä minulla että J:llä on ollut koira aikaisemminkin. Joten eiköhän me selvitä.


Olen viime päivät ollut innoissani uudesta kodinkoneestamme. Saimme nimittäin J:n isältä ylimääräiseksi jääneen kuivausrummun! Pidän sinäänsä pyykin kuivaamisesta ulkona (siitä olen ehtinyt innostua toden teolla tänä syksynä), mutta aina ei ole mahdollista kuivata kaikkea ulkona, joten siksi kuivausrumpu on hieno apulainen. Ja kun se nyt kerran saatiin ilmaiseksi niin..


Tuntuu että jopa kotityöt on paljon kivempiä kun on enemmän tilaa ympärillä. Mikäkähän pöpö minuun on iskenyt? Ehkä se on vaan se maalaiselämä..

Aurinko näyttäytyi!

Pihatöitä, pyykin pesua, pöydän vahausta, siivousta, kylällä asioilla = väsy.

Olen saanut paljon tehtyä, paljon olisi vielä tekemättä, mutta taidan silti siirtyä lepovaihteelle. Huomenna on taas uusi päivä!

Keltainen kattila

Koira-huuma onneksi hieman tasoittunut. Katse siirtyy kotiin ja kaikkeen mitä vielä pitäsi tehdä ennen pennun kotiuttamista. Muutama maalausprojekti olisi ainakin hyvä saada alta pois ennen innokkaan apurin saapumista. Olen myös jo jonkin aikaa keräillyt mattoja. Ajattelisi että pienen pennun kanssa kannattaa siivota kaikki matot pois, mutta tämä tarvitsee turvallisen kasvualustan, ja meillä aika liukkaat parketit. Joten vuorataan sitten kaikki lattiat matoilla.


Kuvassa toissaviikonloppuinen kirppis-löytö. Ajattelin keräillä värikkäitä kattiloita yms ja laittaa niihin kesällä kukkia. Tarkoitus olisi että etupihan kaivonkannella olisi ihana väriloisto. Ensimmäinen löytö siis ihanan keltainen.


Harmaat päivät innostavat olelemaan sisällä mahdollisimman paljon. Yritän kuitenkin aktivoida hieman itseäni ja suunnittelen muutaman kaupungissakäynnin lisäksi metsäretkeä. Lähimetsät on vielä käymättä, mutta kiehtovat kovasti. Ties mitä sieltä löytää.

Mielen rauhoittumista

Viikonlopun reissu oli sen verran väsyttävä että tänään olen lähinnä lepäillyt. Olen kuunnellut rentouttavaa musiikkia ja katsellut utuista maisemaa. Nyt hämärtää ja kohta on täysin pimeää. Siis kohta on aika sytyttää kynttilät ja takka.


Olen lueskellut pentukansiota, jonka saimme mukaan kennelistä ja yrittänyt ymmärtää että kohta täällä on ihana, pikku (nopeasti kasvava tosin) nöffineito. Kohta emme ole enää kahdestaan J:n kanssa. Ajatus on jollain tavalla suuri. Tätä olen halunnut pitkään enkä voi käsittää että olen täällä ja kohta kotonamme tallustaa myös kauan kaivattu koira. Olen halunnut nöffiä (tai Bernin paimenkoiraa) niin kauan kun jaksan muistaa.


Mielessä muhii paljon muitakin tekstejä, mutta en oikeen tänään saa kunnolla mistään ajatuksesta kiinni, joten keskityn sitten nauttimaan odotuksen tunteesta. Ja hyvästä musiikista kauniin maiseman kera.


Tämän postauksen kuvat illustroivat kuinka vaikeaa oli huonoissa valo-olosuhteissa kuvata jatkuvasti liikkuvia pentuja ilman salamaa.. Eihän siitä mitään tullutkaan..

Iloinen, jännittynyt, sekaisin odotuksesta, väsy

Viikonlopun mittainen blogitauko on johtunut kuvassa olevasta tyypistä ja sen sisaruksista. Nöffi-tyttösemme on siis syntynyt n. 4 viikkoa sitten ja kävimme eilen vierailulla. Vielä neljä viikkoa odottelua ja sitten saamme tyttösen kotiin!

Pitkä reissu vaati veronsa, joten nyt saunaan ja nukkumaan. Palaan asiaan virkeämpänä. Halusin vaan heti postata kuvan kun olen niin innoissani!

Terveisiä kirjamessuilta

En oikeastaan yhtään pidä messuista. Joskus kauan sitten jouduin työn puolesta seisoskelemaan pari kertaa vuodessa messuilla, ja siitä tuli yliannostus. Yksi poikkeus kuitenkin on. (Tai olenhan minä monen monta vuotta käynyt venemessuilla, mutta lähinnä seuran vuoksi.) Minulla on perinteenä käydä kirjamessuilla.

En yleensä kuitenkaan nauti kunnolla messujen tarjonnasta = en seuraa ohjelmaa enkä kuuntele kirjailijahaastatteluja. En myöskään pidä valtavista ihmismassoista. Mutta pidän halvoista kirjoista. Yleensä tulee jonkun verran hutiostoksia, mutta kun koskaan ei voi tietää mikä on huippu ja mikä on huti. Ainakaan mitä tulee kirjoihin. Minua ei saisi päästää kirjakauppaan, eikä kirjamessuille.

Tänä vuonna hillitsin itseni. Ostin itselleni vain pari uutuusdekkaria, jotka olisin kuitenkin hankkinut sekä yhden neulekirjan. Lahjoja ostin sitäkin enemmän. Pidän kirjalahjoista. Tai siis pidän niiden antamisesta. Minulle on hieman vaikeaa ostaa kirjoja, sillä omistan todennäköisesti jo sen..

Kuvia päivän varrelta

Eilinen oli jotenkin tuottoisa päivä, hyvin vähän konkreettista tein, mutta silti tuntuu että oli hyvä päivä. Onnistuin ainakin kuvaamaan jonkun verran päivän aikana. Tässä siis päiväni kuvina.


Pihalla piti käydä tarkistamassa miten syksyn viimeinen ruusu voi. Ja olihan se edelleen voimissaan.


Matkalla postilaatikolle voi kohdata monia mielenkiintoisa asioita..


Onkohan tuossa enää asukasta?


Teki mieli mennä tutkimaan mitä tuolta löytyy.


Tämä ei ole metsäpolku, vaan kotikatumme...


Tunnelmaa illalla.


Ruokapöydän vahaus -projekti


Sainpas aloitettua! Pöytä tuotiin olohuoneeseen jotta olisi tilaa työskennellä, nyt koko kodissa leijuu epämääräinen Osmocolorin haju.

Tekemättömiä töitä, valvottuja öitä

Onhan muillakin välillä öitä kun ei millään saa unta? Minulla ainakin on.. Silloin pyörii mielessä vaikka mitä. Usein tekemättömät työt. Viime öinä olen kyllä flunssan ansiosta nukkunut hyvin, mutta flunssa on teettänyt sen että tekemättömien töiden lista kasvaa kasvamistaan.


Kun pari kuukautta sitten remontoimme uutta kotiamme muutama tila jäi maalaamatta. Minä itse en vahingossa huomannut sanoa remppa-miehille että tuulikaappikin pitäisi maalata. Myös eteisen kaapit unohtui. Tarkoituksella jätimme kahden makuuhuoneen seinät maalaamatta. Rempan ulkopuolelle jäi ihan tarkoituksella myös wc, kodinhoitohuone ja kylpyhuone/sauna. Jälkimmäiset on tarkoitus remontoida sitten joskus kun ollan vähän säästetty rahaa niihin. Makuuhuoneet maalataan 'sitten joskus'. Mutta muut..


Olen siis mielessäni tehnyt listaa mitä kaikkea pitäisi tehdä. Jotta listasta ei mikään unohtu kirjaan tekemättömät työt nyt tähän:
- Tuulikaapin katon ja seinien maalaus
- Eteisen kaappien maalaus (ulkopuolelta)
- Keittiön pöydän uudelleen-vahaus
- Keittiön kahden tuolin uudellen-vahaus
- TV-tason vahaus
- Pikkupöydän vahaus
- Uusien wc-hyllyjen vahaus


Töitä siis riittää. Periaatteessa nuo kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman pian. Noiden lisäksi on vaikka mitä pienempiä projekteja.

Tänään onneksi vaikuttaa olevan parempi olo, mutta perjantaina PITÄÄ olla terve, joten yritän ottaa vielä tänään hyvin rauhallisesti. Mutta jossain pitäisi päästä käymään. Tuntuu että hajoan vaan sisällä olemiseen. Jos ei muuta niin voisin lenkkeillä postilaatikolle :-)

ps. Kuvilla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa, ne vaan muistuttavat piknikistä kauniina kesäpäivänä.

Arvontalinkki

Kootut murut -blogissa arvonta. Siinä voi voittaa bloginpitäjä Jutan valokuvaaman, hienon taulun. Pidän Jutan tyylistä todella paljon, käy sinäkin kokeilemassa onneasi!

Ai niin joo..

Unohtui ihan mainita että edellisen postauksen kuva ruususta on ihan pari päivää sitten otettu. Siellä se edelleenkin kaunistuttaa pihaamme. Uskomatonta että on lokakuun loppupuoli ja pihallamme kukkii kauniisti keltainen ruusu.. Tai mistä minä tiedän miten ruusut yleensä kukkivat, mutta olettaisin että ei ne nyt näin myöhään vuodesta ole parhaimmillaan.


Kaunis se joka tapauksessa on.

Sairaana on aikaa miettiä - Pysähdys tekee hyvää

Sohvannurkasta raporttia.. Olo ei mikään loistava, mutta kohtuullinen. Nuha ei onneksi ole ihan kunnolla iskenyt. Kotityöt ja tavaroiden läpikäynti vaan joutuvat nyt vähän odottamaan kun ei millään jaksa. Mutta eihän ne mihinkään karkaa.


Minulla on nyt pää täynnä ideoita ja tuntuu että haluaisi tehdä vaikka mitä. Sitten iskee pakko-pysähdys. Ehkä silläkin on tarkoituksensa. Olen nimittäin varsinkin viime aikoina miettinyt hyvinkin paljon sitä että kaikella on tarkoituksensa. Omaa tilannettani voisi kuvailla huonoksi kun ei ole töitä. Siihen leikkiin tosin en yhtään aio lähteä mukaan. Minun elämäni on nimittäin parempaa ja onnellisempaa kun koskaan. Uskon vakaasti että löydän uuden työn heti kun olen siihen valmis. Tällä hetkellä en vielä ole sitä.


Annoin aikanaan blogilleni nimen Babysteps muistuttamaan minua siitä että pitää ottaa askel kerrallaan. Askelten ei tarvitse olla pitkiä harppauksia vaan ihan pienen pienetkin askeleet vievät eteenpäin. Matkaa ei vaan voi jättää kesken. Välillä voi pysähtyä keräämään voimia ja ihailemaan maisemaa (kuten minä teen nyt), mutta jossain vaiheessa matka jatkuu.


Olen itse asiassa enemmän kun kiitollinen että sain kesken 'ruuhka-vuosien' mahdollisuuden pysähtyä ja kehittää itseäni. Haluan ajatella niin. Haluan ottaa kaiken hyödyn irti tästä. Vaikeaakin tämä on välillä, mutta ajatus siitä missä tilanteessa olin vielä vähän aikaa sitten on aivan kauhea. Sydämeni särkyy niiden puolesta jotka kärsivät samalla tavalla työelämässä eivätkä näe pääsyä pois sietämättömästä tilanteesta. Joku päivä toivon voivani auttaa heitä. Uskon ja tiedän että minulla on paljon annettavaa!

Boring

Nyt se sitten tuli.. Syysflunssa. Minulla oli jo muutama viikko sitten yritystä, mutta nyt taitaa olla tauti oikeasti päällä. Selvisi sitten syy eiliseen laiskuuteen. Taisin palelluttaa itseni oikeen kunnolla Hämeenlinnassa lauantaina.

Tänään olen enimmäkseen ollut sängyssä peiton alla, tai sitten sohvalla viltin alla. Mielessä olisi vaikka mitä kerrottavaa mutta kun ei oikeen ajatus kulje, joten tässä kaikki tällä kertaa. Lauantaina pitää olla terve!

Aarrejahti

Tänään laiskottaa. Olisi paljon kuvattavaa ja näytettävää täällä, mutta en nyt jaksa. Tosin valokaan ei ole mikään parhain mahdollinen kuvauksia varten.

Eilen kävimme J:n isän luona hakemassa tarpeettomiksi jääneet pesukoneen ja kuivausrummun. Kuormassa mukana tuli myös TODELLA paljon kaikkea muuta (tavaroita joita on ollut säilytyksessä J:n isän luona, sekä jotain perintöjuttuja). Niitten joukossa myös aarteita, kaikkea en ole vielä ehtinyt käymään läpi.

Eilinen meni siis kokonaan reissatessa (körötettiin hitaasti moottoritietä peräkärryn kanssa) Hämeenlinnaan ja tavaroita kanniskellessa. Kotiin tultiin myöhään illalla. Sitten innostuttiin vielä katsomaan kuvia jotka löytyivät tavaroiden joukosta. Myöhään meni, mutta saatiin hyvät naurut mm. 80-luvun muotia katsellessa.

Tänä aamuna piti herätä tosi aikaisin sillä peräkärry piti käydä palauttamassa. Samalla reissulla käytiin katsastamassa yksi kirppis ja tarttuihan sieltäkin pari aarretta mukaan. Toivottavasti huomenna valoisampi päivä jotta saan aarteet kuvattua.

Nyt pitää kerätä jostain energiaa ceasar salaatin tekoon. Sen jälkeen ajattelin vaan loikoilla kynttilänvalossa ja takkatulen lämmössä. Huomenna sitten enemmän asiaa.

Meidän koti ulkopuolelta

En käsitä mistä nämä kauniit päivät tulevat. Toinen toistaan kauniimpi. En todellakaan valita ja olen enemmän kun kiitollinen siitä että olen vapaa nauttimaan niistä.

Ajattelin esitellä kotimme. Aloitetaan ulkopuolelta. Vaikka kutsun taloamme omakotitaloksi, varsinaisesti tämä on paritalo. Tai siis meillä on yhteinen seinä toisen asunnon kanssa, mutta minä (ja muutkin) miellän tämän ihan omaksi taloksi. Etupihalla on varasto ja autokatos. Sieltä löytyy myös pari omenapuuta ja suihkulähde. Itse en välttämättä ole kovinkaan innoissaan siitä, mutta J ihastui siihen toden teolla alkuihnotuksen jälkeen. Hän puhuu jopa sen laajentamisesta..


Kotimme entiset omistajat olivat innokkaita puutarhureita. Istutuksia löytyy joka nurkalta ja niitä on PALJON! Onhan tonttimme (siis tosiaan ihan oma osuutemme) 2000 neliötä. Me olemme vasta opettelemassa puutarhanhoitoa, joten uskon että ensi kesänä suuri osa istutuksista saa kyytiä. Perennat ei oikeen ole mun juttu, vaan suosin ruukku-kukkasia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Talvella olisi tarkoitus hieman perehtyä alan kirjallisuuteen.


Yksi parhaita asioita kodissamme on iso, katettu terassi. Ehdimme loppukesästä nauttia siitä oikeen toden teolla kun olelimme täällä ennen muuttoa. Entiset omistajat olivat jättäneet (rumat) puutarhahuonekalunsa meille, joten kun muita huonekaluja ei ollut istuskelimme terassilla nauttimassa elämästä. Valoisaan aikaan maisema on todella rentouttava ja ihana. Piemällä ei näe mitään.


Kahdelle puutarhanhoito-tumpelolle iso pihamme tuo todellakin haastetta. Olen kuitenkin huomannut jo nyt kuinka palkitseva se on.


Viimeinen kuva on hieman pimeä, olin kameroineni liikkeellä juuri ennen auringonlaskua, joten etelä-pihamme ei silloin pääse oikeen oikeuksiinsa, varsinkaan kun vieressä on metsikkö joka vie valoa.

Pihalla töissä

Kaunis syksy jatkuu. Ilma tosin muuttunut hyvin kylmäksi. Minä myöhästelen ja istutin vasta nyt tulppaaneja keväälle. Saa nähdä jos yksikään istuttamani sipuli suostuu kukkimaan..


Etupihallamme on pieni suihkulähde jota emme ole vielä saaneet tyhjennettyä. Nyt pinta on jo jäässä. No, viikonlopun aikana tarkoitus olisi tyhjentää tämä.


Olen yrittänyt tehdä jonkin verran pihatöitä. Sen kummemmin en ole vielä halunnut haravoida, sillä suurin osa lehdistä on vielä puissa. Pihamme on sen verran iso, että tuntuu tyhmälle tehdä sama työ monta kertaa.


Pihatöiden lisäksi odotan että aika kuluu.. Odotan, haaveilen ja hermoilen. Jotain kivaa on toivottavasti pian luvassa.

Olen rikas

Omaan rikkauksia joista en voinut edes unelmoida. Rikkauteni on ihanat, upeat ja rakkaat ihmiset elämässäni. Sain taas tänään muistutuksen siitä miten rikas olen kun rakas ystäväni kävi meillä. Hän tuli pikaisesti noutamaan jotain jonka olin tuonut Pohjanmaalta autolla tänne, silti tuo hetki muistutti minua siitä kuinka rikas olenkaan.

Elämässäni on rakas mieheni J, laaja suku joihin olen tiivisti yhteydessä, ja monia hyviä ystäviä. Olen harvinaisen rikas sillä minulla on ystäviä jotka olen tuntenut 'aina', ystäviä kouluajoita, hyvin tiivis viisikko rakkaita opiskelutovereita ja ihania uudempia ystäviä.

Haluan pysähtyä kiittämään kaikkia rakkaita ihmisiä elämässäni. Ilman teitä en olisi mitään...

Mietteitä maalta

Muutto keskustan kerrostalosta omakotitaloon maalle on tuonut mukanaan paljon uutta. Se sinäänsä ei ollut mikään yllätys, on vaan ollut mielenkiintoista huomata mitä kaikkea on päässyt oppimaan lyhyessä ajassa.

- Meille tulee vesi omasta kaivosta, jos on pidempi sähkökatkos, vettäkään ei tule
- Jätevesi menee säiliöön, säiliön täyttyessä makuuhuoneessa oleva hälytin piippaa. Tyhjennys pitää itse tilata. Sitten Karlsson kurvaa traktorilla paikalle ja tyhjentää säilöin.
- Entisillä asukkailla oli 140 litran jäteastia joka tyhjennettiin kahden viikon välein. Jatkoimme samaa, sillä ei meillä ollut aavistustakaan kuinka suuri astia meillä tulee olla. Katsottuamme tarkemmin huomasimme että naapureilla on tuplakokoinen astia (jopa yksin asuvalla rouvalla). Meidän mini-astiamme oli siis aivan liian pieni, joten ei kun soitto roskiskuljetukseen ja suurempi säilö tilalle.
- Kerrostalossa asuessamme lehdet ja pahvit vietiin pihalla oleviin astioihin. Nyt ne viedään kolme kertaa viikossa auki olevalle sortti-asemalle yhdessä muun lajiteltavan kanssa. Tai onhan Inkoon keskustassa pienlajittelupiste. Mutta heti jos on jotain suurempaa lajiteltavaa on tarkkailtava päivää ja kellonaikaa..

Yllätys ei ollut että omakotitalossa on koko ajan jotain tekemistä. Yllätys on sen sijaan ollut huomata miten paljon nautin tästä kaikesta. Ja miten paljon osaankin. Luulin että en osaa mitään, mutta suureksi nautinnokseni olen huomannut että osaanpas! Onnistumisen tunteita tulee lähes joka kerta kun menee pihatöihin tai kun saakin selvitettyä jonkun ongelman joka aluksi tuntui mahdottomalta.

Suuri ero kaupungissa asumiseen on myös ollut se kuinka nautin kotitöistä. Haaveilen myöskin oppivani ompelemaan ja neulomaan. Tai siis osaanhan minä nyt jotain, mutta haluan olla hyvä siinä. Moneen vuoteen en ole saanut mitään valmista aikaiseksi, mutta nyt sormet syyhyävät päästä tekemään kaikenlaista. Minun työhuoneeni alkaakin olla valmis, joten kohta pääsen toteuttamaan itseäni toden teolla!

Kotona

Eilen kotiuduin illalla väsyneenä. Ajoin pitkän matkan. Matkan varrella näin pari hyvää ystävää, tutustuin aivan ihanaan pieneen poika-vauvelin, riehaannutin pari koiraa, pidin keltaista kissaa sylissä ja tein ystävälle palveluksen. Ajaessani nautin kauniista maisemista ja auringonpaisteesta. Kun käännyin viimeistä kertaa isolle tielle tunui kun olisin ollut jo kotona vaikka matkaa oli jäljellä vielä parikymmentä kilometriä. Tuntui hyvältä että huomasi Inkoon-kodin todella olevan koti.

Kotona odotti mies, lämmin ruoka ja takkatuli!

Reissussa rähjääntyy

Terveisiä Pohjanmaalta! Intensiivinen reissu alkaa olla lopuillaan ja huomenna kotiin. Matkalla käyn toki moikkaamassa erästä ystävää ja hänen vastasyntynyttä poikaansa.

Viimeisen viikon aikana olen vieraillut lukemattomissa sisustusliikkeissä, muutamalla kirpputorilla ja nähnyt vaikka mitä kaunista. Matkan aikana olen tavannut ne ihmiset jotka olin suunnitellut tapaavani, jopa vilkas, viisi-vuotias kummipoikani malttoi tulla moikkaamaan ennen kun leikit kutsuivat.

Odotan kuitenkin kotiin pääsyä ja sitä että saisin hieman levätä. Tosin viikonloppu taitaa vielä olla aika aktiivinen.

Kodin sisustuksen suhteen suuria hankintoja ei ole tehty, mutta muutama hyvä idea muhii mielessä.

Yksi huomio kaikkien sisustusliikkeiden jälkeen on että joka paikassa tuntuu olevan myynnissä ihan saman tapaisia juttuja. Ei kiinnostanut ensimmäisessä eikä viimeisessäkään. Muutaman hankinnan olen tehnyt, mutta hyvin maltillisesti (onneksi!). Parhaat löydöt tein ehkä vanhempieni luota, omia vanhoja aarteita lähinnä.

Huomenna matkustuspäivä ja sitten pääsenkin jo omaan kotiin!

Monipuolinen viikonloppu

Taas on viikonloppu mennyt nopeasti. Perjantaina teimme äitini kanssa löytöjä Arabiakeskuksessa, lauantaina seikkailimme ruukki-kierroksella läntisellä Uudellamaalla ja sunnuntaina pysyttelimme kodin lämmössä.

Arabiakeskuksessa oli tarkoitus ihan vaan mennä katselemaan, ilman sen kummempaa tarkoitusta ostaa mitään. Onnistuimme kuitenkin molemmat tekemään hyviä löytöjä. Itse löysin Finlaysonilta edullisia kankaita ja Arabialta pari joululahjaa. Äitini osti hyvin halvan lampunvarjostimen Pentikiltä ja kattilan Arabialta.


Lauantaina nautimme kauniista maisemista. Toki kiertelimme muutaman kirpparin ja sisustusliikkeen kautta, mutta suurempia hankintoja ei tehty. Fiskars, Billnäs ja Fagervik sen sijaan hurmasivat kauneudellaan. Illalla ihailimme myrskyn voimia ja kynttilänvaloa sähkökatkoksen ajan. Sähköt palautuivat kuitenkin n. tunnin kuluttua, joten sen suurempaa hätää ei ollut.


Tänään tarkoitus oli taas käydä kirpparilla, mutta emme jaksaneet. Sen sijaan järjstelimme minun ja J:n keittiötä ja rentouduimme. Huomenna on vielä sen verran tekemistä että lähdemme Pohjanmaalle vasta tiistaina.

Kuvia en muistanut ottaa, joten kuvat netistä. Kuvien linkit: Fiskars ja Billnäs

Kirpeitä syyspäiviä

Talvi tekee tuloaan vauhdilla. Päivät ovat edelleen hyvin kauniit täällä maalla. Tänä aamuna oli pari miinusastetta ja maisema oli kauniin kirpeä. Sisältä, lämpimästä oli hienon näköistä, mutta olin silti onnellinen että ei tarvinnut lähteä ulos kylmään.

Odotan innolla viikonloppua ja tulevaa kirppiskierrosta. Äitini tulee käymään ja tarkoituksena olisi myös saada muutama koti-juttu tehtyä hänen avustuksellaan. Ensi viikolla lähden Pohjanmaalle tapaamaan sukua ja ystäviä. Odotan erityisesti tapaavani hyvän ystäväni kuukauden ikäisen pienen pojan.

Viime päivinä mieli on ollut hyvä ja luotto tulevaisuuteen korkealla. Yritän nyt nauttia tämän hetkisestä olotilasta ja valmistautua taas työntekoon. Eilen oli viimeinen sairauslomapäivä, joten tästä se uuden elämän etsintä sitten lähtee. Tai oikeastaan sehän on alkanut jo ajat sitten..